Meidän harrastustarinamme

Vuonna 1991 päätimme mieheni kanssa hankkia koiran piristämään ulkoilulenkkejä ja seuraksi.
Mietimme pitkään rotuvalintaa – vaihtoehtoina olivat bokseri, rottweiler ja dobermanni. Tuumasimme että meidän tempperamenttia ja harrastuksia varten paras vaihtoehto olisi dobermanni. Lehti-ilmoituksia tuli kahlattua moneen otteeseen ja harkitsimme myöskin tuontia rajanaapurista. Päädyimme kuitenkin kotimaiseen .

KUN MEIDÄN PERHE DOBERMANNIN HANKKI
Marraskuussa –91 saapui sitten Dex, eli Lady's Trick Derek valloittamaan taloutemme. Yhteiselo oli alusta alkaen mutkatonta – ennustettuja ja odotettuja tuhotöitä ei koskaan tullut!!! Tavarat kylläkin vaihtelivat paikkoja; Dex on pienestä pitäen piilotellut ja kanniskellut mm. kenkiä, hanskoja, avaimia ja muutaman kerran myös kännykän. Luonteeltaan Dex oli jo pentuna äärimmäisen rauhallinen, leikkisä kylläkin,muttei turhan hötkyiliä.

NÄYTTELYHARRASTUKSEN ALKU
Kesällä -92 Dexin kasvattaja sai meidät houkuteltua Suomen Dobermann yhdistyksen erikoisnäyttelyyn.
Meille tämä käynti oli ensimmäinen yleensäkään koiranäyttelyssä ja täytyy näin jälkikäteen myöntää että olimme
hieman huvittuneita koko puuhasta ;-). Dex pärjäsi pentuluokassa mukavasti, tuontikoirien seassa tullen 4.
Tästä innostuneena kasvattaja komensi meidät seuraavaankin näyttelyyn, Turkuun.
Siellä Dex oli Junioriluokassa ja pärjäsi hienosti. JUN 1/1 SA PU2 SERT !!!! Kasvattaja hihkui riemuissaan ja me ihmettelimme mitä erikoista muutamassa ruusukkeessa nyt mahtaa olla.... Tänä päivänä on näyttelypuuha jo tuttua ja ymmärrämme mikä SERTi on ....

Näyttelyissä tulikin sitten kierrettyä ja Dexi sai useita SA:ta, 3 SERT
(enempää ei Suomessa voi nykyisellään koira ottaa vastaan), 2 x ROP ja 2 x VSP-tulosta,
muutaman kerran ROP-veteraani sekä kerran BIS4 veteraani ja lukuisia ykkösiä. Kolme kertaa saimme myöskin
Dexin jälkeläisluokan kasaan ja silloin tuloksina 1. KP ROP-jälkeläisryhmä BIS 2 ja kahteen otteeseen aina BIS1!!

TÄYTYYKÖ DOBERMANNI KOULUTTAAKIN??
Kun näyttelyistä oli saatu SERTit kasaan ryhdyimme tuumimaan että olisihan tuo mukavaa jos Dexin nimen edessä komeilisi oikeutetusti FIN MVA. Selvisi että tarvittaisiin jostain palveluskoiralajista AVOimen luokan koulutustunnus ennenkuin valiontitteliä heltiäisi. Siis tuumasta toimeen!!! Samalla kun mieheni, Mika, suoritti koulutusmaalimies-kurssia Petri Saxmannin ja Mika Myyryn johdolla päätettiin myöskin testata koiraakin hieman... Jälki tuntui alusta alkaen luontevalta lajilta sekä koiralle, että meille. Dex oli luontainen jäljestäjä, ajoi nopeasti ja tarkasti ja ilmaisi kepit selkeästi. Tottelevaisuus ei ollutkaan niin luontaista kuin palveluskoiralta odottaisi...;-) Nouto tuotti pitkään ongelmia mutta siitäkin selvittiin kokeneiden neuvojien avulla. Jäljeltä Dex sitten saikin tuon valionarvoon oikeuttavan avoimen luokan koulutustunnuksen..

KUINKAS IHMEESSÄ TOINENKIN DOBERMANNI - LADY'S TRICK UNIKUM?
Kun Dexille alkoi karttumaan ikää päätimme hankkia kotiin toisen harrastuskoiran jo valmiiksi kasvamaan.
Joulukuussa –97 Lady's Trick Unikum eli Tipi Tähti, kuten tyttäremme pennun risti, tulikin sitten taloon. Valintaan vaikutti että Dex on Tipin isä, mutta myöskin se että Tipin emä on yksi luonteeltaan mahtavimmista dobermanneista mitä tunnen!!!! Pentuaika tuntui vaikealta, meni kenkiä, kirjoja, koriste esineitä, 2 kpl sohvia......!!!!!!! Ja myöskin hermot. Kun Tipi täytti 1,5 vuotta loppuivat tuhotyöt kuin seinään, ehkäpä se päätti järkeistyä yhdessä yössä tai kuuli kuinka suunnittelin tekeväni siitä nahkaliivin.....!

Tipi on luonteeltaan hyvin vilkas ja toiminnanhaluinen, onneksi kuitenkin keskittymiskykyä löytyy, joten tottiskentällä ei tarvitse odottaa milloin kaverin korvat aukeaisivat. Täytyy sanoa että mukava koira muutenkin – kotona sitä hädintuskin huomaa mutta ulkona kaikki duracellit on käytössä. Kestävyyskokeen (Adpr) Tipi suoritti hyväksytysti 2001. Ja on tuo omatoimisestikin todettu että kestää ja jaksaa, yhden päivän aikana 70 km ja vielä olisi mennyt ja kovaa - vaan ei pyöräilijän takapuoli enää kestänyt koitosta;-) Tipi on malliesimerkki vilkkaasta ja liikunnanhaluisesta dobermannista - piirre tosin harmittaa silloin kun ei oma jaksaminen ole ihan balanssissa. BH-testissä on käyty, tuloksena tosin hylky, mutta treenataan lisää. Yrittänyttä ei laiteta - sanotaan ;-))

Näyttelyissä on muutamaan kertaan käyty, tuloksena junioriluokista muutamat KP:t ja kevääseen 2001 mennessä 3 SA:ta. Vuonna 1999 aloimme ystäväni Annikan (kennel Mamres) kanssa suunnittelemaan pentuetta. Annika etsi ja tutki ja tuskasteli uroksen valinnan kanssa ja minä lupasin hoitaa pennut. Suunnitelmat toteutuivatkin ja keväällä 2000 Tipi käytiin astuttamassa Smart Wood Hills Yusoopilla . Tämän tapaamisen tuloksena syntyi 4.7.2000 8 mustaa pentua, 5 urosta ja 3 narttua = Mamres O-pentue .

ISKIKÖ KENTIES MIELENHÄIRIÖ !!??
Kysyin itseltäni, kun otimme Tipin tyttären hoitoon joulukuun puolessa välissä (2000). Lupasimme Annikalle että "Oona" voisi odotella meillä uuden, sopivasti aktiivisen kodin löytymistä. Oonan pyöriessä taloudessamme heräsi ajatus uuden kisa/harrastus-koiran ottamisesta. Tipin koulutus oli jo varsin kohtalaisella mallilla ja Dexi taasen eläkkeellä, näin ollen ei miehelläni ollut mitään sitä vastaan että hän saisi "vähän puuhasteltavaa" uuden villikon muodossa...
Hullujahan koiraihmiset ovat, kun ehdoin tahdoin aloittavat kaiken alusta ;-))
Siispä talouteemme muutti 12/2000 musta riiviö Mamres Ofrenda alias "Oona".

SURUKIN ON KOHDATTAVA..
3.9.2002 poistui muonavahvuudesta Dex, viikkoa vaille 11-vuotiaana. Ikävä on kova, yhteiset vuodet olivat antoisia. Dexin kaltaisen persoonan saa koirakseen vain kerran eläissään! "Dex" on latinaa ja tarkoittaa "oikeaa" - Dex oli meille se OIKEA.

MAMRES OFRENDA - MEIDÄN ON-LINE-OONA
Oonan kanssa on ehditty hieman puuhastelemaan. Syksyn tavoitteeksi otettu BH-koe meni hyväksytysti läpi 3.9.2003! Maastotreeneillä jatketaan...syksy 2003 tuli ja meni vauhdikkaasti. Tarkoitus oli mennä kestävyyskokeeseenkin, mutta lokakuun lopun juoksu sotki ne suunnitelmat.

Jo varhain syksyllä 2003 aloimme Kärkkäisen Marinan kanssa pentuesuunnitelmia työstämään - eli Oona mammalomalle !! Monen pohdinnan jälkeen päädyimme yksissä tuumin Nimrod-Nero Disant Rou :hun eli Neroon. Minä lupauduin hoitamaan pennut. Treffien seurauksena syntyi 6.1.2004 Bäbie's Garden kenneliin X-pentue , jossa 6 urosta ja 3 narttua. Osalla Oonan pennuista on jo omat kotisivutkin, joihin voit käydä tutustumassa linkki-sivumme kautta.

PENTURUMBAA...
......oli ohjelmassa vielä loppuvuodesta 2004.
Tipille kaavailtiin jo vuoden verran pentuja ja urosvalintaa pohdittiin pitkään ja hartaasti - ja BH, AD Walldobes Royan Rieger eli "Repe" tuntui oikealta.
Mietintöjen tuloksena 15.10.2004, Tipin omana syntymäpäivänä, syntyi Mamres kennelin Q-pentue !
Pentueessa on 3 poikaa ja 3 tyttöä - ja kaikkien yllätykseksi yksi tytöistä on RUSKEA!
Koko pentue sai ihanat kodit - terkkuja "leffastarojen" omistajille !!

MUUTTO JA MUUTOKSIA MIEHITYKSESSÄ
Keväällä -05 toteutimme pitkäaikaisen haaveemme ja muutimme omakotitaloon...tarkemmin sanottuna melkein maalle ;-) Nyt on meillä sekä koirilla lääniä missä touhuta. Kaikki keskittyvät piha hoitoon omalla tavallaan: Tipi siirtelee kiviä, Oona yrittää pitää myyräkannan kurissa ja me touhuamme puutarhanhoidon parissa.
Koko alkuvuosi etsittiin tiiviisti urospentua ja löytyihän se. Vasta 3 vuoden päästä vanhan Deximme jälkeen, olimme valmiita uuteen urokseen...sen verran isot saappaat tulokkaalla täytettävänä maailman parhaan koiran eli Dexin jälkeen..
Kesäkuun puolessa välissä talouteen muutti pikku-Kille eli viralliselta nimeltään Cliff vom Beuchower Hof .

MIETTEITÄ VUODEN 2008 "KYNNYKSELLÄ"
Kuinka aika kuluukin niin nopeasti...;-) 2006 oli ja meni.
Kesällä toteutui kauan haaveiltu pentue Nitsche v. Weser-Emsin kanssa.
Oona keinosiemennettiin Nietschellä jo syksyllä 2005, mutta jäi tyhjäksi. Huhtikuussa -06 suunnattiin sitten kirsu kohti Saksaa ja Nitschen perhettä.
Nitschen omistajat, Henry ja Simone, olivat ihania ja vieraanvaraisia ihmisiä. He tosin ihmettelivät kuinka hullu pitää ihmisen olla että tulee nyt yhden uroksen takia "kaukaa pohjoisesta" ;-)) Nitsche oli juuri sitä mitä odotimme - avoin, itsevarma ja mutkaton uros.
Pääsimme heti juhlimaan syntymäpäiviäkin siellä, Saksalaiseen malliin. Ja tuli verestettyä taasen saksan taitojakin.
Tämän mukavan reissun tuloksena näki Mamres U-pentue päivänvalon 3.6.2006 - 7 urosta ja 3 narttua.
Tähän päivään mennessä U-pentue on täyttänyt kaikki odotukset enemmän kuin hyvin. Luonteet ovat avoimet ja varmat, ja suurin osa pennuista on jo nuorella iällä ja luonnostaan kaksiviettisiä. Uukkosista tulemme kuulemaan vielä....

Kille lähti 2006, kesällä vierailulle Tsekkeihin Ludek Silhavyn luokse....ja pääsimme muuten jälleen juhlimaan syntymäpäiviä, tällä kertaa 40 vee...(mihinkään emme enää lähde normaalien tuliaisten lisäksi, ottamatta mukaan syntymäpäivälahjaa)
Ludek Silhavy treenaa ja kilpailee työkseen koirien kanssa ja päätin kokeilla että mitä Killestä tulee ammattilaisen käsissä.
Killellä oli ennen reissua ja lähettämispäätöstä otettu pentupuruja ja vaikutti että käsissä on luontainen kyky.
Ludekin käsissä Killelle vuoden 2006 saldona oli BH, ZTP, IPO1, IPO2 sekä kaksi pentuetta, joista toisesta Ludek otti itselleen oman, tulevan kisakoiran kasvamaan. Syksyllä Kille saapui takaisin kotiin lellittäväksi.

Tämä vuosi, 2007, on ollut ainakin tähän mennessä varsin tapahtumarikas. Ihan vuoden alussa tuli Killen pentu,
Deborka Od Sopecne Hory eli Bora Suomeen ja "melkein" jäi kotiin. Osaomistus kotina on hyvä ystäväni Kaija.
Reissuja on riittänyt tänä vuonna niin vapaa-ajalla kuin töissäkin ympäriinsä.. Olen aktiivisesti järjestänyt Ludekin treenejä ja leirin täällä Suomessa - suurkiitos avusta ja vastuun jakamisesta Minna ja Noora!
Huhtikuussa oli suunta kohti Tsekkejä - Kille lähti jälleen Ludekin luokse, hänen toiveestaan. Matkaseuraksi sain Nooran, Iinan omistajan. Reissu oli hieno ja Noora täyden kympin kartturi ja matkaseura !!

Kun Tsekeistä oli päästy kotiin huilaamaan olikin jo seuraavan keikan vuoro. Suuntana Norja. Suuntasimme Annikan (kennel Mamres) kanssa kohti Norjaa ja Stroll's Falckia Oonan kera. Toiveena oli saada viimeinen pentue Oonalle tämän uroksen kanssa, ja meille riiviömäinen narttupentu kotiin... Matka oli hieno mutta aikaa meillä oli vain vähän käytettävissä. Suureksi harmiksemme Oona jäi tyhjäksi. (huomio: onneksi Oonan sisko, Ombra sai samanisen uroksen kanssa napakan pentueen, jotka näkivät päivänvalon 27.9.)

Kesäkuussa kaivettiin taas kartat esiin. Kohti Saksaa, Nürnbergiä ja Killen Körungia katsomaan. Upea reissu, jonka lopputuloksena Kille on Angekört 2A - eli köörattu kahdeksi vuodeksi. (kirjoitan myöhemmin ihan erillisen stoorin tästä keikasta, kuvineen päivineen)
Nyt, syyskuun loppupuolella jännitämme josko Oonan viimeinen pentue toteutuisi. Isänä upea Latvialainen Livonjas Baron Ikos Immortal.
Kille on vielä Ludekin luona ja saapuu kotiin marraskuun korvilla. Tähän mennessä tämän vuoden saldo Killelle on Körung ja KK1.

KUINKAS TÄSTÄ ETIÄPÄIN??
Sen näyttää sitten aika, tuleeko koiria lisää, rotukysymys kyllä on selvä:
KERRAN DOBERMANNI – AINA DOBERMANNI!!!!

TERVEISIÄ KAIKILLE IHANILLE YSTÄVILLE, JOITA OLEMME SAANEET NÄIDEN VUOSIEN AIKANA!!